Ikuisuuden Arvet

Cicatrices de la Eternidad

Ikuisuuden Arvet

En la nieve huellas ensangrentadasHangessa jäljet veriset
se desvanecen en el oscuro bosque.metsään pimeään haihtuvat.
Como poseído sigo adelante,Kuin riivattu perään vaellan,
cuando los colores del cielo se oscurecen.kun taivaan värit tummuvat.

En la oscuridad de los árboles los sonidos sufrientes llaman,Puiden pimeydessä äänet kärsivät kutsuvat,
y me arrojan con fuerza a la nieve.ja minut lumeen voimalla paiskaavat.

La oscuridad cae sobre míPimeys päälleni putoaa
y el miedo se apodera de mi mente.ja mieleni pelko valtaa.
¿Podré resistirPystynkö vastustamaan
a esta malévola fuerza?tätä voimaa katalaa?

Pero cuando el frío viento soplaMutta kun kylmä tuuli puhaltaa
sé que hay un hogar esperándome.tiedän kotona olevan.
Despierto en la muerte al mundo,Kuolleena herään maailmaan,
en la oscuridad y lo inmenso.pimeään ja valtavaan.

Mi cuerpo se enfríaRuumistni kylmenevää
en la blanca nievelumen valkeassa
observando con desdén.halveksien tarkkailen.
Y dejo mis adioses.Sekä jäähyväiset jätän.

Me elevo hacia las copas de los árbolesPuiden latvoihin kohoan
y desaparezco en la eternidad.ja ikuisuuteen häviän.
Las cicatrices de la eternidadIkuisuuden arvet
ardiendo en mi alma como sal.sielussani suolana kirvelee.

Me deslizo hacia la oscuridad más allá de las tumbas,Livun hautojen taa pimeyteen,
donde miles de almas se desgarranjossa tuhannet sielut pakahtuvat
en su eterno dolor.sammumattomaan suruunsa.
Aullando de dolor por las cicatrices eternas,Ulvoen tuskaa ikiarpien,
soy prisionero de los eternos doloresvanki olen ikuisten surujen
en las bóvedas.holvien.