Rautaportti

Puerta de Hierro

Rautaportti

Bajo la sombra de los troncos de los árbolesPuiden rankojen katveessa kulkee
se extiende un camino infernal, largo y estrechohelvetin pitkä, kapea tie
un camino recto, que estásuora tie, joka on
cubierto de hojas amarillaskeltaisten lehtien peitossa

A lo largo de élSen varrella
observo a los pájaroskatselen lintuja
que se llevan parte de míjotka vievät osan minua
al elevarse al cielotaivaalle noustessaan
volando hacia dondelentäessään sinne minne
nunca podré llegaren pääse milloinkaan

Soy un obrero de la construcciónOlen työn raksaan raataja
soy un solitario hablanteolen yksin puhuva
llevo la tierrakannan kirkkomaan
del cementerio en mis bolsillosmultaa taskuissani
oscuridad sobre mis hombrospimeyttä harteillani

Mi alma desdichada no puede escaparEi pääse vaivainen sieluni
de las garras del frío eternoikuisen kylmän kynsistä
mi alma desdichada no puede escaparei pääse vaivainen sieluni
de las garras del hielo eternoikuisen jään kourista

(x2):(x2):
En el abrazo de la nocheYön sylissä
en los pueblos invernalestalvikylissä
el cielo sopla frío, la tierra se congelataivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan
se endurecejähmettyy
en la fiesta de la oscuridad la noche se alargapimeän pidoissa yö pitkittyy

A lo lejos se vislumbra una puertaKaukana siintää portti
majestuosa, solitariajylhänä, yksinäisenä
azotada por las tormentasmyrskyjen piiskaama
oxidada, forjada por el frío de la nocheruosteinen, yön kylmän takoma

Detrás de la puerta, las copas de los árbolesPortin takana, puiden latvat
se bañan en el solkylpevät auringossa
los hielos se acumulan en la orillajäät ajautuvat rantaan
el río fluye librejoki virtaa vapaana

(x2):(x2):
En el abrazo de la nocheYön sylissä
en los pueblos invernalestalvikylissä
el cielo sopla frío, la tierra se congelataivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan
se endurecejähmettyy
en la fiesta de la oscuridad la noche se alargapimeän pidoissa yö pitkittyy