Diogenes

Tiedä en, mutta epäilen,
että taivas on takana eilisten.
Se taakse jää, se häviää,
paitsi jos kuljemme ympyrää.

Kadulla seison järki kädessäin.
Miksi järki vain on lyhtynä etsijäin?
Tulee jumalan mies, hänkin kaukana kodista,
ihmistä kysyy hän todista todista.
Ihmistä etsin järki kädessäin.

Sillalla seison järki kourassain.
Marssijat marssii tahdissa marssijain.
Sotilaat kurissa kaukana kodista,
sotiin on menossa, tulossa sodista.
Ihmistä etsin järki kourassain.

Oh yes, oh yes, oh yes
Olen Diogenes

Kun hallitsijan tapaan,
hän polkee minut rapaan
ja kysyy mikä on.
Kiitä, kiitä, kiitä,
mene, mene siitä,
eestä auringon.

Väkijoukko tuo seisoo torillain.
Sekö vienyt on järjen kourastain?
Onneton olento kaukana kotoa,
leipää ja sirkusta, lottoa, totoa.
Ei järkeä ei, vain ihmistä sielussain.

Oh yes, oh yes, oh yes,
olen Diogenes