Rauniolla

En ruinas

Rauniolla

[pasos][askelmilla]

[acto][esinaytos]

[al mundo][maailmalle]

Mientras la luna aún crecíaKuun vielä varttuessa
Un susurro recorría la distancia sobre el agua.Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa.
Las olas golpeaban inquietasAallot levotonna löivät
Contra la costa azotada por la lluvia.Vasten sateen pieksemää rantaa.

Durante mucho tiempo han sido silenciososKauan hiljaisia lienneet
Los bosques bajo el cielo del norte.Salot alla pohjoisen taivaan.
Solo el solitario sonido del viento resuena.Vain yksinäinen vire tuulen soi.

La lanza del cazador de ososKeihäs karhunkaatajan
En la tierra junto a la presa esperabaMaassa saaliin vierellä vartoi
En silencio la llegada del gran barco.Vaiti suurta laivaa saapuvaa.

Nadie sabía ver el amanecerEi kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Y el día volvía a caer.Ja päivä laski taas.

Escuchen el grito de los cuervosKuulkaa huuto korppien
A través de los cielos,Halki taivaiden,
Así llega la destrucción de los diosesNäin saapuu tuho jumalten
A nuestro mundo.Maailmaamme.

Ha llegado el momento en que la rueda del solOn tullut se aika jolloin auringon pyörä
Se detiene por la sangre derramada.Veren vuodatuksesta katkeaa.

Con hermosas banderas ondeandoLiput kauniit liehuen
El heraldo llega a las rocas de la orilla.Airut rantakiville astuu.
Ellos nos saludan con espadas,He miekoin meitä tervehtivät,
Permitiéndose hablar de libertad.Vapaudesta puhua saavat.

Con extrañas telas sobre ellosLoimet vieraat yllänsä
El hermano de sangre se aferra a la cruz de madera.Puiseen ristiin veriveli tarttuu.
Él busca domar el poder del lobo.Hän suden mahdin mielii taltuttaa.

La lanza del cazador de ososKeihäs karhunkaatajan
Se enfrenta ahora a la lengua de serpienteVastaan käärmekieltä nyt nousee
Y atraviesa el miserable corazón.Ja iskee läpi kurjan sydämen.

Pero los héroes ya no se levantan entre las ruinasVaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Y el viento se lleva nuestra canción.Ja laulumme tuuli vie.

Escuchen el lamento de los bosquesKuulkaa suru metsien
A través de los tiempos,Halki aikojen,
Las piedras sagradas han sido derribadasOn pyhät kivet kaadettu
Y el pueblo está agotado.Ja kansa voipunut.

Desafiando a la muerteValtaa kuoleman sylistä
La espada brilla desafiante.Uhmaa teräs välkkyen.
En las manos de los dioses la muerte,Tuoni käsissä jumalten,
La fama del hombre es eterna.Maine miehen ikuinen.

Ya se encienden esas antorchas, quemando los cuerposJo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Y las almas inocentes son condenadas.Ja syyttömien sielut tuomitaan.
¿Cómo nos arrebatan los dioses ahora,Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme,
Mientras miles callan ante el asesino?Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan.

Con la imagen del hacha en el pechoKirveenkuva rinnalla
Luchando como un oso,Karhun lailla taistellen,
El poder del trueno en el corazónUkon voima sydämessä
Finalmente cae el último.Vielä kaatuu viimeinen.