Leskiäidin tyttäret

Hijas de la madre de los fantasmas

Leskiäidin tyttäret

En los campos, los pájaros siguen moviéndose en silencio.Pelloilla hiljaa yhä liikkuvat linnut.
Todo ha sido arado en vano.Kaikki onkin kynnetty turhaan.
Pensé que moriría aquí.Luulin, että kuolisin tänne.
Lo más difícil es seguir adelante.Vaikein onkin vielä jatkaa.

Aunque perdería de todos modos si me rindo ahora -Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
llevaré todo esto hasta el final,tämän kaiken loppuun vien,
y que sea mi último consuelo.ja se olkoon lohtuni viimeinen.

Derecho callado:Vaiettu oikeus:
tomaste tu misericordia.otit armosi itse.
Sabes que nunca conté nada. Nunca.Tiedä, etten kertonut mistään. Koskaan.
Una piedra creció en mi pecho.Kivi kasvoi mun rintaan.
La tumba ya está sellada.Hauta on jo luotu umpeen.

Y ahora, después de una eternidad,Ja nyt, kun ikuisuuden jälkeen
es necesario regresar aquí,tänne on pakko palata,
todo parece más pequeñokaikki näyttää pienemmältä
y falta el columpio de abedul.ja koivusta keinu puuttuu.

Déjame ir,Päästä lähtemään,
ayúdame a volar,auta lentämään,
incluso iría más allá del cielovielä menisin taivaan taakse
y me quedaría allí lejos.ja kauas sinne jään.

Los serbales están en su lugar.Pihlajat on paikoillaan.
Miraba las estrellas desde la ventana y deseaba poderIkkunasta katsoin tähtiä ja toivoin pääseväni
ir lejos de elloskauas pois niiden luo
- es demasiado tarde para pedirlo.- on myöhäistä pyytää niin.

Es demasiado tarde para pedirlo.On myöhäistä pyytää niin.

De alguna manera, incluso los ojosJotenkin ovat silmätkin
ya están viejos temprano.vanhat jo aikaisin.
Alguien se envuelve en la oscuridad,Joku muka pimeään kietoutuu,
quiere estar en las sombras;tahtoisi varjoihin;
yo cambiaría todo,minä vaihtaisin kaiken pois,
es pesado cargar con una piedra.raskas on kivi kantaa.
Los lagos hablarían por las mañanas,Vedenselät puhuisivat aamuisin,
qué hermosa es la tierra.kuinka on kaunis maa.