Julma Syyskuu

Grausamer September

Julma Syyskuu

Ich starre auf den Wasserfall und kann meine Füße nicht bewegen.Tuijotan koskeen enkä saa jalkojani liikkumaan.
Ich frage mich selbst, warum ich wieder hier bleibe, wenn der Herbst kommt.Kysyn itseltäni, miksi taaskin syksyn tullen tänne jään.

Grausam ist es, wenn der September zuschlägt.Julmaa on, kun iskee syyskuu.
Die Bäume rosten, das Licht verschwindet.Puut ruostuu, valo katoaa.

Die Stimme höre ich noch: Der Schatten des vergangenen Sommers flüstertÄänen vielä kuulen: menneen kesän varjo kuiskaa
mit kalten Lippen ein tröstliches Bildkylmettynein huulin lohdullisen vertauskuvan
von der müden Sonne, die in den Winterschlaf fallen möchte.väsyneestä auringosta, joka talviuneen tahtoo nukahtaa.

Grausam ist es, so geht der September weiter.Julmaa on, näin jatkuu syyskuu.
Kaltes Greifen packt meinen Nacken.Kylmät sormet niskaan tarttuu.

Grausamer, endloser September.Julma, loppumaton syyskuu.
Die Erde erstarrt, der Mond schläft.Maa sammuu, nukkuu kuu.
Der kalte Himmel wacht allein.Kylmä taivas yksin valvoo.
Schließe die Augen.Sulje silmät.