Jukolan Talossa

En la Casa de Jukola

Jukolan Talossa

Bosque vertical y susurro de pinos,Pystymetsä ja honkien humina,
solo la espalda de Dios está en esa direcciónvain jumalan selkä on sinne päin
Recuerdos de inviernos pasados como nieve,Muistot menneiden talvien lumina,
y la verdad y las esperanzas entrecruzadasja totuus ja toiveet ristikkäin

La cabaña es escasa pero no elegida,Mökki on harva mutta ei valittu
y la luna brilla entre los troncosja hirsien lomasta loistaa kuu
No fueron mimados, no fueron abrazados -Heitä ei hellitty, ei halittu -
una costumbre antigua que solo se fortalecetapa vanha josta vain vahvistuu

Duras son las manos y dura es la cabezaKovat on kädet ja kova on pää
y duro es el desafío a lo nuevoja kova on vastus uuteen
De la mañana a la noche, de año en año,Aamusta iltaan, vuodesta toiseen,
de tiempo en eternidadajasta ikuisuuteen

Osos caen y hombres yacenKarhuja kaatuu ja miehiä maatuu
cuando se forja la leyenda de las piedraskun kivistä legendaa luodaan
La copa de la vida está vacíaElämän tuoppi on tyhjillään
cuando se bebe en la casa de Jukolakun jukolan talossa juodaan

Los hermanos no respondieron, no preguntaronVeljet ei vastanneet, ei kysyneet
si eran felices o desdichadosoli onnellinen tai onneton
Aquí los hombres han guardado silencioTäällä on miehet vaiti pysyneet
mientras haya habido hombresniin kauan kuin miehiä ollut on

Pan y cuchillo mantuvieronLeipä ja puukko ne pitää taisi
al hombre erguido en tiempos pasadosmiehen pystyssä aikoinaan
Aún si encontrara una mujerVielä kun jostain naisen saisi
pronto llenaría esta tierrakohta jo täyttäisi tämän maan

Nieve y hielo y cabezas de linoLunta ja jäätä ja pellavapäätä
se agitan detrás de la saunasaunan takana sätkii
Es verdad que la vida golpeaTotta se on että elämä lyö
pero esos chicos también peleanmutta kyllä ne pojatkin mätkii

Osos caen...Karhuja kaatuu...