Ei kauniimpaa

Nada más hermoso

Ei kauniimpaa

Bajo su abrazo está un hombre quebradoIkeensä alle on murtunut mies
La tristeza lo lleva casi a la tumbaMurhe toista jalkaa hautaan jo vie
Su destino ya lo sabía de antemanoKohtalonsa kai ennalta ties
Es un camino largo y pedregosoKovin on pitkä ja kivinen tie
Cuando el velo de la noche cae sobre la tierraYön harso päälle maan kun laskeutuu
Ve la luz en la oscuridad y se estira hacia ellaValon yössä näkee ja sitä kohti kurottuu

Nada más hermoso puede crear ningún otro momentoEi kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Que la llama de la esperanza titile en la oscuridad de la nocheKuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Consuela y aclara el rayo del nuevo amanecerSe lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
La noche se retira y el dolor se desvaneceYö väistyy pois ja tuska hälvenee
Solo queda la añoranzaVain kaipaus jäljelle jää

De los pantanos de la desesperación emerge un hombre viejo y cansadoEpätoivonsa suosta nousee vanha ja väsynyt mies
El sol de la mañana le da fuerzas, roto está el yugo de la oscuridadAamuaurinko voimia antaa katkennut on pimeyden ies
Al borde del campo se queda, maravillado por la vidaPellon laidalla seisoo ihmetellen elämää
Levanta la mirada al cielo y entona un himno de agradecimientoKatseen taivaalle nostaa ja kiitosvirren virittää

Nada más hermoso puede crear ningún otro momentoEi kauniimpaa hetkeä voi saada aikaan mikään muu
Que la llama de la esperanza titile en la oscuridad de la nocheKuin liekki toivon lepattaa yön pimeyteen
Consuela y aclara el rayo del nuevo amanecerSe lohduttaa ja uuden aamunkoiton säteen kirkastaa
La noche se retira y el dolor se desvaneceYö väistyy pois ja tuska hälvenee
Solo queda la añoranzaVain kaipaus jäljelle jää