Muinaisuuden Mustan Yössä

En la Noche Negra de la Antigüedad

Muinaisuuden Mustan Yössä

En la noche negra de la antigüedad,Muinaisuuden mustan yössä,
En los albores del tiempo nórdico,Pohjolan ajan alussa,
Las olas del vasto marAaltosi ulappa aava
Sobre la gran tierra finlandesaYli suuren suomenmaan
Envueltas en brumas saladasSuolaisten sumujen vyössä
Solo rodaban oscuros oleajesVyöryi synkät aallot vaan
En la noche negra de la antigüedad...Muinaisuuden mustan yössä...

Abrazando, escupiendo,Sylitellen, sylkytellen,
A través de los tiempos abrazandoHalki aikojen halaten
Los hielos de las cumbres heladas,Jäitä hyisten huippuvuorten,
Las cabezas de las balsas nevadas.Päitä lauttojen lumisten.
Las olas seguían los caminos del viento,Aallot kulki tuulten teitä,
El sol marcaba el rumbo del tiempo,Aurinko ajan latua,
En la noche negra de la antigüedad...Muinaisuuden mustan yössä...

Silenciosamente pasaban los días largos,Hiljaa hiihti päivät pitkät,
Silenciosamente se deslizaban las noches largas,Hiljaa hiipi pitkät yöt
El día tejía los hilos de la luna,Päivä kutoi kuiden työt,
Siglos vagaban en la noche.Yössä vuossadat samosi.
Pero una vez que el arco del díaVaan kun kerran päivän kaari
Se alzaba de nuevo en el cielo,Taasen taivolle kohosi,
La tierra había emergido del mar,Maa oli merestä noussut,
La tierra se había formado del agua,Veestä manner maatununna,

En el mar abierto una isla extraña,Ulapalle outo saari,
Una península sin nombre en las olas.Aalloille nimetön niemi.
¿Quién sembraría la tierra,Kenpä maata kylvämähän,
Plantaría las semillas?Toukoja tihittämähän?