Narrin Nuevo

Narrin Nuevo

Narrin Nuevo

En la plaza de un pequeño pueblo,Siinä pienen kaupungin torilla,
Entre el ayuntamiento y la catedral.Raatihuoneen ja tuomiokirkon välillä.

Un hombre espera la hoguera,Miestä odottaa rovio,
Si no confiesa su error,Jos ei tunnusta erehtyneensä,
Si no abandona sus creencias erróneas,Jos ei luovu harhaopistaan,
Y no se somete a la iglesia.Eikä alistu kirkon alle.

Es colgado en la horca,Ripustetaan orteen riippumaan,
Con brasas ardientes, su piel se quema,Hehkuvilla hohtimilla, nahkaansa korvennetaan,
Su mano izquierda es mutilada, el hombre grita:Vasen kätensä silvotaan, mies huutaa:

¡No confieso! ¡No abandono! ¡No me someto!En tunnusta! en luovu! en alistu!

El verdugo está perplejo;Pyöveli on neuvoton;
El hombre ofrece su otra manoMies tarjoaa toisenkin käden
'¿Qué le da fuerza al hombre?'“mikä antaa miehelle voimaa?”
Pregunta para sí mismo.Kysyy hän itseltään

¡No confieso! ¡No abandono! ¡No me someto!En tunnusta! en luovu! en alistu!

Aparece el bufón de la corte, da un consejo:Astuu esiin hovinarri, antaa neuvon:
'¡tapen su boca!“tukkikaa hänen suu!
Quien calla, acepta!'Joka vaikenee, hän suostuu!”
Y escucharon al bufón.Ja narria kuunneltiin.

Pero cuando la gente ya no escucha al hombre gritar, comienzan a gritar ellos mismos. Desde la plaza, las calles, los techos y las ventanas se escucha un solo grito enorme sobre toda la ciudad:Mutta kun kansa ei enää kuulekaan miehen huutavan, alkaa se itse huutaa. torilta, kaduilta, katoilta ja ikkunoista kuuluu yksi ainoa iso huuto yli koko kaupungin:

¡No confieses! ¡No abandones! ¡No te sometas!Älä tunnusta! älä luovu! älä alistu!