Keskiyön Aikaan

Nyt usein täällä menopäällä mietin vain, että kerran kokee rakkauden.
Kun kesän pariisissa kerran vietin, niin silloin ilmeisesti koin mä sen.

Mä istuin kahvilassa siihen asti, se kunnes keskiyöllä suljettiin.
Olin yhtä halunnut mä jatkuvasti, ja nyt me joen rantaan kuljettiin.

Ja keskiyön aikaan mä vihdoin koin sen.
Sain keskiyön aikaan mä tuntea ensikertaa rakkauden.

Kuiskit mulle, tahdot kiihkeästi mun luonas pariisissa viihtyvän.
Huules korvaan koski lämpimästi, mä tunsin itseni myös kiihtyvän.

Ja keskiyön aikaan mä vihdoin koin sen.
Sain keskiyön aikaan mä tuntea ensikertaa rakkauden.

Nojasimme jokivarren puuta vasten, nyt tiesin mikä onnen anti on.
Mut ei leikkiä se ollut lasten, mä tunsin lanteillani lantion.

Ja keskiyön aikaan mä vihdoin koin sen.
Sain keskiyön aikaan.
Ja keskiyön aikaan mä vihdoin koin sen.
Mä sain keskiyön aikaan mä tuntea ensikertaa rakkauden.