Karmiini juhlasali

Salón de baile carmesí

Karmiini juhlasali

El resplandor de nueve soles, cuando los zapatos son de charolHohto tuo yhdeksän auringon, kun kengät on lakerinahkaa
Abrocho mi camisa de blanco inmaculadoKiinni napitan paidan lumivalkoisen
Cuando las sierras suenan como cuchillas, no apuro ni me preocupoKun prässit sirkkelin terinä soi, ei ryntäillä päätä ei pahkaa
Con cera brillante moldeo mi cabelloAvulla kiiltävän vahan hiukseni muotoilen

Me miro en el espejo y enderezo la raya de tizaPeilissä seisojaa tuijotan ja suoristan liitua, raitaa
Algo frío cae en mi manoJostain laskee kämmen kylmä olallein
Sé que en esta compañía no seguimos un camino estrechoTiedän seurassa tässäpä ei, ei kuljeta polkua kaitaa
Del bolsillo saco plata plana para mis labiosLitteän hopean kaivan povesta huulillein

Entre la multitud veo a amigos, amigos de verdadYleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
Las paredes sonríen en el carmesí del salónHymyilevät seinät salin karmiinin
Me quedo en el resplandor de los focos, en las llamas danzantesParrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
Las llamas se unen a la gente de la nocheLiekit kyllä liittyy illan ihmisiin

Suena la melodía del azul del cielo, consolando a algunosTaivaan sinisen sävelet soi, toisille lohtua kantaa
Yo abro la partitura roja una vez másMinä nuotin avaan jälleen punaisen

Y entre la multitud veo a amigos, amigos de verdadJa yleisön seassa ystävät nään, ystävät todellakin
Las paredes sonríen en el carmesí del salónHymyilevät seinät salin karmiinin
Me quedo en el resplandor de los focos, en las llamas danzantesParrasvalojen loisteeseen jään, keiloihin liekehtiviin
Las llamas se unen a la gente de la nocheLiekit kyllä liittyy illan ihmisiin

La orquesta da la señal de partidaOrkesteri lähtömerkin antaa
El preludio suena familiarAlkusoitto on tutun kuuloinen
El atril moldeado en hierro pesadoNuottiteline valettu painavaan rautaan
Sé a quién debo inclinarme...Minä tiedän kelle kumartaa...