Rekviemi

Réquiem

Rekviemi

Sin miedo, angustia, melancolía en vuestros labios en el último momentoIlman pelkoa, ahdistusta, haikeutta viimeisen hetkenne huulilla
Entrego a la cruel tierra lo más preciado, de donde ya se ha ido ese dolorLasken julman maan kouriin sen kalleimman, josta jättänyt on jo tuo tuska

Rostros y palmas pálidos como la muerte,Kalmankalpeat kasvot ja kämmenet,
Ojos fríos y boca llena de tierraKylmät silmät ja suun multaa tulvillaan
Os elevo, os presento ante todos,Yllenne korotan, näytille kannan,
Construyo un pedestal para la imagen de la audaciaJulkeuden kuvalle jalustan rakennan

He actuado por delante, no por mi bienEteeni olen tehnyt, en hyväkseni
No por mis necesidades, sino para llevar al errorEn tarpeisiini antanut, vaan viedäkseni väärään
He tomado de la mano lo que abandoné en el cuerpoKädestä vienyt siitä, mihin ruumiin hylkäsin
Para ver la medida de vuestras bendicionesNähdäkseni siunaustesi määrään

Y mirad, en vuestro altar hay mierda, que la mano de la multitud festiva busca,Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hapuilee,
Se frota en la boca y crece creyendo merecerlaHieroo suuhunsa ja kasvaa uskoaaman sen ansaituksi osakseen
Y mirad, en vuestro altar hay mierda, que la mano de la multitud festiva acaricia,Ja katso, alttarillasi on paskaa, jota juhlaväen kämmen hivelee,
Quiere probar el sabor del vino en ella, moldearla a su imagenTahtoo viinin maun siinä maistaa, muovata sen kuvakseen

He venido por orgullo, caído en el orgulloYlpeydestä olen tullut, ylpeydessä langennut
En la realización, en la enfermedad mental, desviado del orgulloTäyttymykseen, mielitautiin, ylväydestä poikennut