Haudalla

En la Tumba

Haudalla

El látigo de la culpa golpea, el látigo azotaAskeesin ruoska pieksee, piiska sivaltaa
El ser humano llora el dolor que él mismo se infligeIhminen itkee tuskaa itse itsellensä tuottamaa
y se ríe y gira el cuchillo en su heridaja nauraa ja kääntää veistä haavassaan
y adora un objetivo ajeno a sí mismoja palvoo päämäärää itsestä irrallaan

La locura atormenta al portador del regalo,Mielitauti riivaa lahjan kantajaa,
cuando la serpiente guía al niño, a las vidas fuera del Edénkun käärme lapsen, elämien pois Eedenistä johdattaa
Hacia el hombre lleva, trae la luz y salvaKuoreen ihmisen luo, valon tuo ja vapahtaa
Enciende el alma en la carne y la llena con su conocimientoLihaan sielun sytyttää ja täyttää tiedollaan

La habilidad exige explorar interpretacionesKyky vaatii päästä tulkintoja tutkimaan
y encontrar significado, ver, hacer resonarja merkityksen löytää, nähdä, saada sointumaan
No permite que la luz desvíe su rostro,Valolta ei suojaan salli kääntää kasvojaan,
cuando finalmente revela la verdadera armoníakun aika viimein aidon harmonian paljastaa

¿Sentí tristeza al llegar a su tumbaTunsinko surua, kun saavuin hänen haudalleen
y recordar que su muerte comenzó en mis manos?ja muistin kuolemansa käsistäni alkaneen?
¿Sentí lástima al mirar su rostroTunsinko sääliä, kun katsoin hänen kasvoilleen
fruto desperdiciado, vi mis semillas secas?haaskattua hedelmää, näin siemeneni kuivuneen?
¿Sentí ira al llegar a su tumba?Tunsinko vihaakaan, kun savuin hänen haudalleen?
¿Sentí alegría al mirar su rostro?Tunsinko riemua, kun katsoin hänen kasvoilleen?
Como si sonriera mientras velaba su cadáverIkään kuin hymyillen vain valvoin raatoaan
y sentí un cumplimiento sin alma, una muerte serena...ja tunsin sielutonta täyttymystä, seesteistä kuolemaa...