Iäti Vihassa Ja Kunniassa

En la ira y la gloria eterna

Iäti Vihassa Ja Kunniassa

Al despuntar la noche, vigilé el tiempo y su dominioIllan valjetessa valvoin aikaa ja sen alaisuutta
Los ideales de la humanidad, pensamientos, ideasIhmisyyden ihanteita, ajatuksia, aatteita
Día tras día, semana tras semana, año tras año permanecí en mi refugioVuorokauden, viikon, vuoden yhä seisoin suojassani
Investigando su vanidad, alejado de sus leyesTurhamaisuuttansa tutkin laeistansa loitonneena

Desde las cenizas y el vacío vi surgir la humanidadTuhkasta ja tyhjyydestä ihmisyyden näin nousevan
Como una ruina desgastada por el tiempo, tambaleándoseRaihnaisena rauniona ajan hampaissa horjuen
Sufrimiento, haciendo la muerte, el recién nacido temblabaKärsien, kuolemaa tehden vastasyntynyt vapisi
En su cuna enfriada, suspirando anhelo de tumbaKylmenneessä kehdossansa haudankaipuuta huokuen

En la cuna de su nacimiento escupí, clavé una estaca en su corazónSynnyinseimellensä syljin, seipään survoin sydämeensä
Su vida nunca fue digna, era repugnanteArvoinen ei elämänsä koskaan ollut kuvottava
Le arrebaté la vida a la vida, la enterré bajo el hieloElon riistin elämästä, roudan haltuun sen hautasin
En el abrazo de la noche que se acercaba, su monumento se desmoronóSaapuvan yön syleilyssä muistomerkkinsä mureni

He esperado mucho tiempo en mi fría moradaKauan olen odottanut koleassa kodossani
Agotado por el olvido en el frío de la tumbaHaudan kylmyyteen hyljätyn unohduksiin uupumista
La muerte de sus recuerdos, las malas hierbas en su lechoMuistonsa menehtymistä, rikkaruohoja vuoteellaan

El iniciador de una nueva era, el soberano que venció la luzUuden ajan aloittaja, valon voittanut valtias
Tus arados de paz se convirtieron en espadas de hierroRuosteen omat rauhan aurat tulit miekoiksi takomaan
El pastor de la guerra con cuernos, sembrador de la muerte cristianaSarvipäinen sodan paimen, kristityn kuolon kylväjä
Pisoteando la tierra quemada de una raza débil y desgastadaHeikon, raihnaisenkin rodun poltettuun maahan polkemaan

Los rasgos del diablo inmortalizados por nuestros antepasadosPaholaisen kasvonpiirteet ikuistettu isiemme
Grabados en la memoria y en la tierraMuistissa ja maaperässä kaiverrettuna kallioon
Aún vemos sus ojos brillar reflejados en nuestros rostrosSilmissämme yhä siintää kasvoillamme kuvastuen
El llamado a la guerra en nombre de Satanás para matar en gloriaSotakutsu kunniassa Saatanan nimeen surmaamaan

He esperado mucho tiempo las semillas de mi obra mortalKauan olen odottanut siemeniä surman työni
La oscuridad opresiva crece sobre el frío cementerioYllä kolean kirkkomaan painostava pimeys kasvaa

¡Sepan que aquel que empuñe el arado, caerá bajo la espada!Tiedä, joka auraan tarttuu, miekkaan tuo mies on kaatuva!

La caricatura de la humanidad, el hombre moderno que sollozaIhmisyyden irvikuvan, nyyhkivän nykyihmisen
He escapado de las cadenas, me he alejado de su vidaKahleista olen karannut, etääntynyt elämästään
Caminando lejos de la luz por estos senderos oscurosKauas kirkkaudesta kuljen näillä pimeillä poluilla
Las semillas de mi obra mortal germinan en la eterna gloriaSiemenistä surman työni itää ikuinen kunnia

He esperado mucho tiempo en mi fría moradaKauan olen odottanut koleassa kodossani
La muerte del pueblo cristiano en el templo de mis accionesTekojeni temppelissä kristityn kansan kuolemaa
La oscuridad opresiva crece sobre los hijos del diabloPainostava pimeys kasvaa Paholaisen poikain yllä
Arder en su furia, liderar hacia la crueldadRaivossansa roihuamaan, julmuuden tekoon johtamaan

Hasta la víspera de la eternidad camino entre la congregaciónIkuisuuden aattoiltaan asti kuljen kirkkokansan
El sendero oscuro adornado por los caídosKaatuneiden koristamaa polunvartta pimeydessä
Lágrimas de terror derrama el niño empalado en el pesebreKauhun kyyneleitä vuotaa seivästetty seimen lapsi
Mientras la iglesia arde en llamas al final de los tiemposLopun ajan loistaessa liekeissä kirkon kaatuvan