Äitimaa

Tierra Madre

Äitimaa

(estoy solo... estoy solo...)(olen yksin...olen yksin...)

el mundo golpea a sus hijosmaailma hakkaa lapsiaan
no deja dormir por las nochesei anna öisin nukkua
solo llena las noches de dolorvaan täyttää yöt tuskalla
y la mañana no salva del doloreikä aamu kivulta pelasta
mi pequeña cabeza se rompe por la presiónpieni pääni hajoaa paineesta
mi corazón negro se llena de cenizasmusta sydän täyttyy tuhkasta
recuerdo el día en que el sol calentabamuistan päivän kun aurinko lämmitti
cuando la lluvia llegaba y amabakun sade saapui ja rakasti

ya no más... ya no más...ei enää...ei enää...
ya no más... ya no más...ei enää...ei enää...

estoy solo y me ahogo en la oscuridadolen yksin ja hukun pimeään
el sol frío ya no calienta másaurinko kylmä ei enää lämmitä
estoy solo y me ahogo en la oscuridadolen yksin ja hukun pimeään
el sol frío ya no calienta másaurinko kylmä ei enää lämmitä

el mundo golpea a los pequeñosmaailma murjoo pienokaisiaan
no da opcionesei hän anna vaihtoehtoja
antes amaba a todosennen hän jokaista rakasti
hasta que olvidó a su hijokunnes hän lapsensa unohti
he encontrado a quien ve esoolen kohdannut kuka näkee sen
quien piensa como piensokuka ajattelee miten ajattelen
el mundo se oscurece y se apagamaailma mustuu ja pimenee
hasta que finalmente se enamora de la maldadkunnes viimein rakastuu pahuuteen
(...de la maldad...)(...pahuuteen...)

ya no más... ya no más...ei enää...ei enää...
ya no más... ya no más...ei enää...ei enää...

estoy solo y me ahogo en la oscuridadolen yksin ja hukun pimeään
el sol frío ya no calienta másaurinko kylmä ei enää lämmitä
estoy solo y me ahogo en la oscuridadolen yksin ja hukun pimeään
el sol frío ya no calienta másaurinko kylmä ei enää lämmitä

(...estoy solo... estoy solo... estoy solo y me ahogo en la oscuridad...)(...olen yksin...olen yksin...olen yksin ja hukun pimeään...)