Karheaa ja kaunista

Kylmä poskillaan, tuuli hiuksissaan,
hän katsoo mua ja hymyilee,
vaikka viiman tuntee, ja värisee.
Kättään ojentaa, pyytää kattoa,
hän yötä varten ja sanoilleen
painon laittaa ja kuiskailee.

Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Niin hento varreltaan, silmät tulvillaan,
on kuvia ja sanoja,
kun hän kertoo mulle matkoistaan,
pidä lähellä, sanoo silmillään,
ei yö tää jatku aamulla,
kun silloin täytyy jatkaa taas.

Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Toiset meistä luodaan
kulkemaan ja katsomaan,
kun aurinko puiden päälle nousee
ja varjot valaisee.

Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.

Karheaa ja kaunista,
on täällä taivaltaa.
Kirpeää ja raikasta,
yksinkin on vaeltaa.
Silti aina tarvitsee
kohteen tunteilleen,
muuten kaatuu ja putoaa,
jos muuta haluaa.