Nousevan Auringon Valoon

Hacia la luz del sol naciente

Nousevan Auringon Valoon

Otra vez recuerdo cómo te llevéTaas muistelen kuinka sinut vein
A esa desierta isla rocosaTuohon autioon kalliosaareen
Y pregunté dónde están las gaviotas desaparecidas de allíJa kysyin minne ovat lokit sieltä kadonneet
Pero no me di cuenta de que no estaban allíVaan en huomannut, et siinä ollutkaan

Veo que en la calle me miran fijamenteHuomaan kadulla mua tuijotetaan
Quizás hablan de que temo mis sombrasKai ne puhuu että varjojani pelkään
Quizás hablo mucho solo, aunque otros escuchanKai puhun paljon yksin, vaikka toiset kuulee
Pero ya no me importa en lo más mínimoVaan ei se liikuta mua enää hiukkaakaan

Sé que también sigues extrañandoTiedän että kaipaat vielä sinäkin
Aunque no confiaste en el fuego de mi corazónVaikka luottanut et sydämeni paloon
Ya no temo la oscuridad, pero aún asíEn enää pimeää mä pelkää, mutta kuitenkin
Al amanecer partiréHeti aamulla mä lähden kulkemaan
Hacia la luz del sol nacienteNousevan auringon valoon

Otra vez recuerdo cómo te viTaas muistelen kuinka sinut näin
Por última vez en la cafetería de la plazaTorin kahvilassa viimeisen kerran
Que se asombren de mí aunque las lágrimas caiganMua ihmetelkööt vaikka valuu kyyneleet
Ha llegado finalmente el momento de olvidarNyt on viimein tullut aika unohtaa

Pero esta noche aún velaréVaan tämän yön mä vielä valvon
Y desharé todo lo que me recuerde a tiJa heitän kaiken pois sua muistuttavan
Es necesario, aunque aún te adoreMun pakko on niin, vaikka vieläkin sua palvon
De lo contrario, no veré amanecerMuuten aamun en näe nousevan