Kuulen Parran Kasvun

Escucho el crecimiento de la barba

Kuulen Parran Kasvun

Fui arrojado del nido,Olin pesästään tipautettu,
polluelo grueso de cucopaksu käenpoikale
me pregunto qué será de mí,mietin mitä tulis musta,
un gran bribón de hombrejulmettu miehenroikale

¿Dónde más que en la carreteraMissä muualla kuin tiellä
como un camionero,rekka-repsikkana
donde mamá no regañamissä äiti ei kiellä
si se escapa una palabra fea?jos lipsahtaa ruma sana

Allí trago las durasSiellä nielee kovikset
sudor y grasa,hikeä ja rasvaa,
con ellos los bíceps,niillä hauikset,
y la barba crecesekä parta kasvaa

Recién un año después de allí,Sieltä vasta vuoden päästä,
llamaría a casa,kotiin soittaisin,
contaría sobre el clima,kertoisin säästä,
detrás de seis mil millastakaa kuudentuhannen mailin

Entonces partí en el viajeSitten lähdin matkaan
el camino me llevó a través de tierras, montañas y marestie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren
y solo la sangre inquietaja vain levottoman veren
zumbando en mis oídoskohinan korvissani
llevaba conmigo en mi viajemukana kuljetin matkallani

Y el crecimiento rugiente de la barbaJa parran kohisevan kasvun
escuché después de años,kuulla sain viime vuosien päästä,
era un buen camionero, grande, peludo y valienteolin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton
sin hogar, sin camino, solo con la mirada perdida en la carreteraei kotia, tietä, vain tiessä katse eloton

¿Y qué pasa si hay un fuerte rugido?Entäs sitten jos kova karju lie?
la carretera de asfalto no teme rugidosei karjua pelkää asfalttitie
no alivia la soledad del camino,ei helpota yksinäisen taipaletta,
que el auto no entiende palabrasettä auto ei ymmärrä puhetta

Así que regresé a casa y abrí una estación de servicio,Siispä palasin kotin ja perustin huoltiksen,
mi compañía mejoró considerablemente,seurani kohentui monin verroin,
cuando les contaba a los chicoskun pojanklopeille kerroin
historias salvajes,hurjia tarinoita,
y no escuchaba las quejas de las madresenkä kuunnellut äitien marinoita
cuyos hijos se fueron a la carretera,joiden pojat lähti tielle,
cuando creían en historiaskun uskoi tarinoita
en las que pronto creeré yo tambiénjoihin uskon pian jo itsekkin

Y cada vez que un camión pasaJa aina kun rekka ohi
borrando mi estación,asemani pyyhkäisee,
mi viejo corazón salta a la gargantavanha sydän hyppää kurkkuun
y allí sollozaja siellä se nyyhkäisee

beep beep....töötttööt....