Valolanka

Tulijuova seisoo suorana leimuten
Loistaa tähti viisikulmainen
Keskellä sinetin kultaisen

Valolanka, verevä juova
Nousee silmästä luomettomasta
Käärme seitsemäinen
Syöksyy kehosta kirkastetusta

Mestarin jäätävä tulipatsas
Kuoren kahtia halkaisee
Kunnes koetus läpäisty on
Mielen väliin ristille naulitsee

Valolanka välkehtivä
Kohoaa korkeuksiin kierrellen

Kerran lyijyinen kuutio ristiksi avautuu
Ja sen hopeinen hohka jalostuu
Kierähtäen itsensä ympäri
Paljastuu sisästä täydellisyyden temppeli

Läpi kylmän avaruuden
Syöksyy nuoli purppurainen
Kultainen kipunoiva kuolematon
Kupolin harjalta sinkoaa tyhjyyteen