Postikortti

Ja sitten mennään. Menos jonnekin.
Ootsä menos jonnekin, jonnekin. ootsä menos

Terveiset kotiin toiselt puolelta maailmaa,
Tänään seurasin kulkevaa laivaa.
Riippumatosta ja mikä on parasta,
Tajusin et oon riippumaton ajasta.
On tullu ajeltuu vuoril autolla
Ja katottu tähtii auton katolta.
Kävelly valkosta rantaviivaa
Ja kävin luonnon rauhottamilla saarilla.
Kaupunkei ja kauniit taloi,
Kauniita puistoi ja sataman valoi.
Näin maaseutui ja viinitarhoi
Sponttaanisti kuljen mihin vaa voin.
Mulle siunatuil kyvyillään
Ja reppu selässä mä pystyn hymyillä.
Mä tuskin huomenna kotiin palaan.
PS. Huomen katson suokin ikkunan takaa.

Ota reissust messii meille tuliaisii, kun sieltä takasin tuut.
Mul on viimein kylmä ja stressii eikä auta vaa sano et se on elämän jano,
Ku toiset lähtee ni toiset jää lentämäs ympyrää.
Ei auta postikortti, kun on lukossa portti mul on palamas nortti.

Kirjotin tän sulle kun ikävä iski,
Nyt istun numikolla ja mietin et miksi,
Koskaan lähdinkään sun luota,
Mut en mitään kadu en päivääkää vaihda kiitos seikkailun halun.
Näin miljoonakaupungin välkkyvät valot
Ja eeppisen kaupungin satumaiset talot.
Nää luksushotellit, hostellit ja puumajat,
Näin alkuperäiskansan elämäntavat.
Heräsin aamulla kuullessani meren,
Näin palmujen alta kirkkaansinisen veden.
Kävelen kuun valossa autiota rantaa,
Irrallaan kilpajuoksusta ajankaa.
Mielentila on maisema kiertolaisena,
On kokemukset äärimmäistä taidetta.
Etsin elämyksii estetiikan kautta,
Näin temppeleissä muinaista viisautta.
Olin koskematonta luontoa lähellä,
Tunsin läsnäoloo yksin nuotion äärellä.
Onko onni todellista vai jettuna,
onko kaikki lähellä mut kaukaa tuli haettua.

Ota reissust messii meille tuliaisii, kun sieltä takasin tuut.
Mul on viimein kylmä ja stressii eikä auta vaa sano et se on elämän jano,
Ku toiset lähtee ni toiset jää lentämäs ympyrää.
Ei auta postikortti, kun on lukossa portti mul on palamas nortti.

No mites himas onks kaikki kunnos,
Ollaan etelä-euroopas tutun asunnos.
Katto pään päällä eväitä riittämiin,
Tutustuttu surffareist varjoliitäjii.
Kulttuurierot lisää munki sivistystä,
Taiteellisii neroi hulluu papin ripitystä.
Toiveet elätellä, ettei ketään vedätellä,
Mun rahat kyllä riittää vaik on nälkä niinku eläimellä.
Läsnä hindun pyhälehmä rakentaa mun sydämellä,
Rannalla me viiletellään jaksan ku ois viidennettä.
Aukasee mun silmii, tää ruokkii mun haluu,
Saa mut tuntee et monet asiat on paremmin ku tajuu.
On nähty rantoi, tarhoi, kirkkoi, pyhii
Silti mä tuun palaa takas sun sylii.
Tuli täs jauhettuu niin et edessä on verho,
Mä lopettelen tähän että tuuppa lisää kertoo.

Ota reissust messii meille tuliaisii, kun sieltä takasin tuut.
Mul on viimein kylmä ja stressii eikä auta vaa sano et se on elämän jano,
Ku toiset lähtee ni toiset jää lentämäs ympyrää.
Ei auta postikortti, kun on lukossa portti mul on palamas nortti.