Ja mulle nauraa variksetkin

Hasta los cuervos se ríen de mí

Ja mulle nauraa variksetkin

En una habitación vacía sería el únicoTyhjässä huoneessa olisin ainoa
En una larga carrera me cansaría antes de la mitad del caminoPitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa
En un bosque oscuro no sabría cómo pasar la nocheSynkässä metsässä en osaisi yöpyä
Me volvería loco y no querría seguir la nocheMenisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

Estribillo:refrain:
Ahora el solitario hombre de la humanidad está en movimientoNyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
Tropiezo de noreste a sureste, agotándome día a díaHorjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä
Echo de menos a una mujer como un ahogado busca oxígenoKaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

En la estación hablaría suecoAsemahallissa puhuisin ruotsia
Pronunciaría débilmenteÄäntäisin heikosti
Y no recibiría respuestasEnkä vastauksia saisi

En una correa apretada me sacudiría de rabiaTiukassa hihnassa nykisin raivona
Ladraría a los extrañosHaukkuisin vieraita
Y eso ahuyentaría a los extrañosJa se vieraat karkottaisi

Bajo el sol ardiente sentiría mareosAuringonpaahteessa tuntisin huimausta
Gritaría por piedadHuutaisin armoa
Pero el sol sería tacañoMutta aurinko ois saita

Por teléfono diría buenos díasPuhelinlangoilla sanoisin huomenta
Me reiría en el autobúsTirskuisin bussissa
Tendría una camiseta verde venenosoMul ois myrkynvihree paita

Estribillorefrain

Estribillo 2:refrain2:
Ahora el solitario hombre de la humanidad está en movimientoNyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
Lloro sin parar, una avalancha de lágrimas tras otraItken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä
Estoy en la lona, caí en el tercer asaltoOlen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

Y hasta los cuervos se ríen de míJa mulle nauraa variksetkin
Hasta los cuervos se ríen de mí (7x)Mulle nauraa variksetkin (7x)

Ahora el solitario hombre de la humanidad está en movimientoNyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä
Tropiezo de noreste a sureste, agotándome día a díaHorjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

Estribillo 2refrain2

Ahora las heridas son como cataratas, el alma del color del plomoNyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä
El corazón lleno de moratones, la cruz en la espalda de su portadorSydän mustelmilla, risti kantajansa selässä
Echo de menos a una mujer como un ahogado busca oxígenoKaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä